Suomalaisten muinaisuskossa luonnon ja vainajien palvonta oli keskeistä. Heimoilla eli karjalaisilla ja hämäläisillä oli eroavat uskonnolliset normit.
Karjalaiset palvoivat pyyntikulttuuriin kuuluvia jumaluuksia, jotka elivät metsässä ja luonnossa, kuten esimerkiksi maahisia.
Hämäläiset uskoivat enemmänkin pihapiirin hallitsijoihin kuten tonttuihin ja haltijoihin.
Suomalaiset uskoivat moniin jumaliin paikasta ja ajasta riippuen.
Jumaliin kuului esimerkiksi:
- Ukko: Ylijumala sekä sään, sadon ja ukkosen jumala. Suomalaisten tärkeimpänä pidetty jumala.
- Ahti: Vesien jumala, joka sääteli esimerkiksi kalasaaliiden määriä.
- Tapio: Metsänjumala, päätti metsästyssaaliista eläinten emuujen kanssa.
Suomalaiset olivat tunnettuja noituudestaan. Noidat eli shamaanit olivat tietäjiä ja hoitivat myös papin, ennustajan ja lääkärin rooleja. Shamaanin uskottiin pystyvän käyvän henkien ja jumalien luona ja heidän uskottiin pystyvän näkevän menneeseen ja tulevaan. Shamaaneja pidettiin myös parantajina.
Haltiat:
Karjalaiset palvoivat pyyntikulttuuriin kuuluvia jumaluuksia, jotka elivät metsässä ja luonnossa, kuten esimerkiksi maahisia.
Hämäläiset uskoivat enemmänkin pihapiirin hallitsijoihin kuten tonttuihin ja haltijoihin.
Suomalaiset uskoivat moniin jumaliin paikasta ja ajasta riippuen.
Jumaliin kuului esimerkiksi:
- Ukko: Ylijumala sekä sään, sadon ja ukkosen jumala. Suomalaisten tärkeimpänä pidetty jumala.
- Ahti: Vesien jumala, joka sääteli esimerkiksi kalasaaliiden määriä.
- Tapio: Metsänjumala, päätti metsästyssaaliista eläinten emuujen kanssa.
Suomalaiset olivat tunnettuja noituudestaan. Noidat eli shamaanit olivat tietäjiä ja hoitivat myös papin, ennustajan ja lääkärin rooleja. Shamaanin uskottiin pystyvän käyvän henkien ja jumalien luona ja heidän uskottiin pystyvän näkevän menneeseen ja tulevaan. Shamaaneja pidettiin myös parantajina.
Haltiat:
Luonnossa uskottiin olevan haltioita, joita alettiin kutsua myöhemmin tontuiksi. Myös elottomalla luonnolla ja luonnonpaikoilla sekä eläinlajeilla, lähteillä, rakennuksilla ja ihmisillä oli omat haltiansa.
Emuut:
Emuut olivat kantaäitejä, jollainen jokaisella eläinlajilla oli. Kantaäidit voitiin kuvitella tavallista suuremmiksi. Esim. kalojen emuut kuviteltiin jopa miehen mittaisiksi.
Juhlallisuudet:
Karhun oli pyhä eläin muinaisessa Suomessa. Karhun uskottiin tulleen taivaasta ja sitä palvottiin. Jos ja kun karhu metsästettiin sen kunniaksi järjestettiin juhla, karhunpeijaiset. Tällä pyrittiin saamaan karhun henki takaisin luontoon uudeksi riistaksi.
Keväällä järjestettiin hedelmällisyysmenoja. Pellonpekolle ja varsinkin Ukolle on pidetty komeita pitoja, joihin on liitetty olutjuomingit. Ukon juhlaa kutsuttiin tutummin nimellä Juhannus. Juhlissa arvottiin, missä talossa seuraavana keväänä juhlittaisiin.
- Ukon vakoissa on saattanut olla mukana myös vedellä kasteleminen sateentuottamistaikana, mutta lisäksi hedelmällisyyteen yhteydessä olevia seksuaalimenoja. Mitä enemmän kansa joi ja piti hauskaa, sen parempi tuli sadosta.
- Kekri oli sadonkorjuujuhla, jota vietettiin samoihin aikoihin kuin nykyään pyhäinpäivää. Kekriaamuna taloon saapui köyripukki. Jos taloa ei ollut pukin saapuessa vielä lämmitetty tai hänelle ei tarjottu ruokaa ja viinaa, pukki suuttui ja rikkoi uunin. Yleensä köyripukki sai haluamansa heti ja siitä johtuen hän oli melkoisessa humalassa, kun oli kiertänyt koko kylän talot. Tämä varmisti tulevan vuoden hyvän onnen. Varsinaisissa kekrijuhlissa uhrattiin lampaita, lehmiä ja vuohia ja niiden liha tuli syödä mahdollisimman tarkasti. Myös viinalla oli hyvin suuri merkitys. Uskottiin, että mitä enemmän isäntä oli humalassa, sitä parempi viljasato tulisi seuraavana vuonna. Kekriin liittyi myös keinuminen ja kiikkuminen, joita rytmitettiin erilaisilla lauluilla. Juhlan tunnelma oli aina riemukas.
- Vakkajuhlat pidettiin luultavasti pyhässä lehdossa, joissa uhrattiin vakallinen ruokaa ja juotiin pyhitettyä olutta, erityisesti ukon malja. Vakkajuhliin saattoi kuulua myös esim. polvistuminen rinkiin tai rituaalista tanssimista. Ukon vakkoja pidettiin ainakin kevätkylvön yhteydessä parantamaan säätä.
Vainajat:
On yleisesti uskottu että vainajan sielu meni Tuonelaan, eli kuolleiden valtakuntaan. Tämäkin teoria vaihtui hieman paikasta riippuen. Vainaja saattoi jäädä myös kummittelemaan eläville jos vainajalla oli jokin asia kesken ennen kuolemaansa. Vainajat ruumis laitettiin yleensä kalmistoon, joka oli pyhä paikka. Itä-Suomessa vainajille rakennettiin tupia josta ne pystyivät seuraamaan kylän menoja.
Lähteet:
Wikipedia
Oppikirja
http://www.lukio.palkane.fi/raamattunet/suom_mui.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti