7. Kirkko itsenäisessä Suomessa

- 1900-luvulla suomalaiset pyrkivät itsenäisyyteen. Syntyi sisällissota.

*Vasemmisto eli tuttavallisemmin punaiset halusivat sosialistisen yhteisomistukseen perustuvan yhteiskunnan.

*Oikeisto eli valkoiset halusivat kapitalistisen vapaaseen markkinatalouteen perustuvan Suomen.

- Vasemmisto arvosteli kirkkoa ja sen asemaa ja yritti heikentää sitä.
- Kirkko oli valkoisten puolella ja lopulta valkoiset voittivatkin sodan.

- Kirkko vastusti vasemmistoa eli punaisia kolmesta eri syystä:

1. Sosialismi ja kommunismi ovat ateistia, eli ne kieltävät Jumalan olemassaolon. 
2. Punaiset nousivat kapinaan laillista hallitusta vastaan. Luterilaisuudessa on aina ollut periaattena vahva esivallan kunnioitus.
3. Punaiset tekivät joitakin väkivallantekoja kirkkoa ja pappeja vastaan.

- Ennen sotaa monet ajattelivat että kirkosta eroaa paljon ihmisiä, kun se vihdoinkin tulee mahdolliseksi. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan ainoastaan noin 0.74% suomalaisista erosi kirkosta. Tämän salli vuonna 1922 säädetty uskonnonvapauslaki.

- Ihmiset kuuluivat siis omasta tahdostaan kirkkoon silloinkin kun kirkko muuttui valtionkirkosta kansankirkoksi. Kirkko oli miinuksistaan huolimatta kansalaisille tärkeä turva ja tuki. Herätysliikkeet edesauttivat ihmisten arvostusta kirkkoon.

- Sotilaspapit toivat talvi- ja jatkosodan aikana uudelleen kirkon lähelle ihmisiä. Nämä "asevelipapit" halusivat olla lähellä kansaa myös sotien loputtua ja heidän ihanteensa oli kirjaimellisesti kansankirkko, jonka ansiosta he halusivat olla koko kansan tukena, eikä niinkään lokeroida ihmisiä uskoviin ja ei uskoviin. Kirkko kehitti uusia tukimuotoja, kuten perheneuvonta.

1900-luvun lopulla kirkko pyrki uudistumaan. Kehitettiin leiri- ja retkirippikouluja, tuli uusi virsikirja, naispappeus sallittiin 1988. uusi raamatunkäännös ja paljon uudenlaisia messuja kehitettiin. 

- Nykyään suomalaisille tärkeää kirkossa on varsinkin toimitukset (kasteet, vihkimiset, hautajaiset..) sekä diakoniatyö.

Lähteet: 

Oppikirja

Wikipedia

http://www.lukio.palkane.fi/raamattunet/1900luku.html

6. Kirkon asema ja haasteet 1800-luvulla.

- 1800-luvulla Suomi liitettiin Venäjän keisarikuntaan, Ruotsin ja Venäjän keisarikunnan välillä olleen Suomen sodan seurauksena.

- Vaikka Venäjä oli ortodoksinen maa, Venäjän tsaari ei halunnut syrjäyttää luterilaista kirkkoa Suomen alueella. Eli siis luterilainen kirkko sai pitää asemansa Suomessa, valtionkirkkona.

- Luterilainen kirkko joutui kuitenkin omistuiseen asemaan, sillä Venäjään siirtymisen myötä Suomen ev.lut kirkon johtajasta tuli Venäjän tsaari, joka oli siis ortodoksi.

- Tämän seurauksena kirkko pyrki saamaan itsenäisyyttä suhteessa valtioon. Näin tapahtuikin vuonna 1869, kun kirkkolaissa tehtiin muutos, jonka perusteella ev.lut kirkko sai itsehallinnon. Kirkon asioista alkoi päättämään kirkolliskokous.

- Suomeen tullut aate; kansallisuusaate oli kirkolle hankala tilanne, sillä luterilaisuuteen on aina kuulunut hallitsijan kunnioitus, ja kansallisuusaatteen perusperiaatteisiin kuului Suomen itsenäistymisen ajaminen ja Venäjästä eroaminen. Kansallisuusaate kuitenkin arvosti luterilaista kirkkoa suuresti, joten mitään suurta ongelmaa tästä ei syntynyt.

- Suomeen tuli 1800-luvulla herätysliikkeitä, jotka vaikuttivat suomalaisten sivistyneisyyteen ja uskonnollisiin vakaumuksiin.

Lähteet:

Oppikirja
Wikipedia
http://www.lukio.palkane.fi/raamattunet/1800luku.html

5. Pietismi

Pietismi

- Pietismi on Saksassa 1600-luvulla syntynyt Luterilaisen kirkon sisällä toiminut herätyliike.
- Pietismi - nimitys tulee pietismin vastustajilta ja se tulee latinankielen sanasta pietas ja tarkoittaa hurskautta.
- Pietismi syntyi protestiliikkeenä luterilaista puhdasoppisuutta vastaan. Korostettiin henkilökohtaisen uskonelämän merkitystä. 
- Pietismi on ajatuksena useimpien suomalaisten herätysliikkeiden taustalla.

Pietismin suuntauksia

- Kirkollinen pietismi: kirkon sisällä toiminut liike

* Perustajana Philipp Jakob Spener (1635-1705), joka ajatteli että yksityisen ihmisen kristillisyys on tärkeämpää kuin perinteiset kristilliset menot. Korosti nimenomaan yksilöä.
* Konventikkeleistä eli seuroista ja kokouksista tuli pietismin tuntomerkki
* Spenerin kuoleman jälkeen liikkeen johtajana toimi August Hermann Francke (1663-1727) ja hänen ajatuksensa korosti kristillisen sanoman jakamista sosiaalisesti eteenpäin, eli lähetystyötä. 
* Pietismi herätti luterilaisessa kirkossa "sosiaalisen kristillisyyden." 
* Perustettiin erilaisia Hallen laitoksia, jossa toimittiin Pietismin periaatteilla. 

- Radikaalipietismi: 

* Merkittävin johtaja Gottfried Arnold (1666-1714) joka halusi asettaa varhaiskristillisyyden koko kirkon esikuvaksi.
* Hylkäsi puhdasoppisuuden ja korosti sisäistä Kristus-kokemusta, joka nousi merkityksenä Raamatun yläpuolelle. 
* Yltiöpietistit hyökkäsit valtionkirkkoa ja papistoa vastaan.
* He ajattelivat että koko kirkkojärjestelmä on turha ja alkukristillisyyden vastainen. 
* Monia radikaalipietistejä on tuomittu vankeuteen ja maanpakoon heidän rankan asenteen ja koska he hyökkäsivät julkista kirkkokuntaa vastaan. 
* Suomessakin Lars Ulstadius ja joukko akateemisia henkilöitä häiritsivät Turun tuomiokirkossa pidettyjä jumalanpalveluksia, arvostelivat luterilaista vanhurskauttamisoppia ja soimasivat pappeja. Heidät tuomittiin vankeuteen.

Kansanherätys

- Suomalaisten herätysliikkeiden juuret ovat juuri Saksasta tulleessa Pietismissä.

- Pietismi rantautui Suomeen 1700-luvulla juuri kyseisten Lars Ulstadiuksen ja muiden samanhenkisten kautta. 

- Suomalaiset 1800-luvulla syntyneet herätysliikkeet ovat rukoilevaisuus, herännäisyys, evankelisuus, lestadiolaisuus.

Lähteet: 

Oppikirja

Wikipedia

http://www.lukio.palkane.fi/raamattunet/kanshera.html

http://www.lukio.palkane.fi/raamattunet/yltiopie.html

4. Puhdasoppisuus ja valistus

Puhdasoppisuus: 

- Puhdasoppisuuden eli ortodoksian katsottiin alkaneen luterilaisessa kirkossa noin vuonna 1580.
- Uskonpuhdistuksen aikana syntyneet tunnustuskirjat koottiin yhdeksi suureksi sovinnonkirjaksi.
- Puhdasoppisuuden periaate oli pitää luterilainen usko puhtaana ulkopuolisista vaikutteista.


- Puhdasoppisuuden aikana tärkeää oli kansanopetus, varsinkin lukutaito, jotta jokainen kansalainen kykenisi uskon omaksumiseen.

- Suomen valtio tuki kirkkoa antamalla sille verotusoikeuden takaisin.
- 1600-luvulla luotiin järjestelmä, jonka avulla lukutaitoa kohennettiin yhteiskunnassa.

* Oli opeteltava Katekismus ulkoa, jotta pääsi ehtoolliselle.
* Ehtoolliselle pääsy oli vaatimus naimisiinpääsylle.
* Hiljalleen ruvettiin vaatimaan sisälukutaitoa ja alettiin järjestämään vuosittaisia kinkereitä, joilla hallinnoitiin lukutaitoa.
* Osaaminen merkittiin kirkonkirjoihin.

- Tämän lisäksi pappiskoulutus edisti kansanopetusta.
- Turkuun perustettiin Suomen ensimmäinen yliopisto.
- Pikkuhiljaa lukutaito yleistyi niin paljon että suomalaista kirjallisuutta rupesi esiintymään enemmän, kuten Aapinen. Aapista, katekismusta ja virsikirjaa alkoi löytymään lähes joka kodista.


- Myöhäiskeskiajalla alettiin etsiä noitia, ja kaikesta kiroamisesta, loitsumisesta tai muusta noituuteen liittyvästä saattoi joutua noitaoikeudenkäyntiin. Myöskään Suomen muinaisuskoa ei sallittu, koska luterilainen kirkko halusi estää kaikki ulkopuoliset vaikutteet.
- Noitaoikeudenkäynneissä tuomittiin lakien mukaan ja suurin osa todettiin syyttömiksi. Jos todettiin syylliseksi, poltettiin noitaroviolla.


- Kirkossa käynti oli oli pakollista pyhäisin ja tämä oli yleinen tapa vaihtaa kuulumisia ja tavata ihmisiä. Kirkkoon tultiin pyhäpuvuissa. Kirkko oli varsinkin nuorille tärkeä tapaamispaikka, sillä esim. nuoret miehet pystyivät siellä katselemaan kylän naisia, josko heistä löytyisi jokin sopiva emännäksi.
- Koska kirkossa käynti oli pakollista, eivät kaikki jaksaneet noudattaa sääntöjä. Sääntöjen rikkomisesta seurasi sakkoa.

Valistus: 

- Länsi-Euroopassa vallitsi 1700-luvulla valistuksen aikakausi. Se korosti erityisesti järjen käyttöä ja suvaitsevaisuutta. 

- Valistuksen myötä tuli uskonnollisen suvaitsevaisuuden vaatiminen. Kirkolla ei ollut enään yhtä vapaat kädet oppiensa harjoittamisessa ja tämä johti pikkuhiljaa maallisen ja kirkollisen kulttuurin erottumiseen toisistaan. 

- Valistus ihannoi luonnollisempaa uskontoa ja tämä muutti kirkon periaatetta. Syntyi kolme sääntöä:

* Jumala on olemassa.

* Ihminen kykenee tekemään hyvää. (Ihminen ei ollutkaan enään syntinen, vaan hyvä)

* Sielu on kuolematon.

- Todellisuuden ja humaanisuuden myötä alettiin vaatimaan kidutusrangaistuksien poistoa ja köyhien hoitoon panostamista. Yleinen mielenkiinto alkoi suuntautua yhteiskunnallisiin asioihin, 

Lähteet: 

Oppikirja

Wikipedia

http://www.lukio.palkane.fi/raamattunet/puhdoppi.html

http://www.lukio.palkane.fi/raamattunet/hyod_ind.html

3. Reformaatio

Mikael Agricola

Mikael Agricola syntyi n. 1510 Pernajan Torsbyssä. Syntyi taloinpoikaisperheeseen. 

- Suomen uskonpuhdistuksen toteuttaja ja yksi suomalaisen historian tärkeimmistä henkilöistä.
- Suomen kirjakielen kehittäjä.
- Turun piispa
- Kirjoitti Aapisen (katekismus) ja Rukouskirjan.
- Agricolan tärkein tehtävä oli kuitenkin Uuden testamentin kääntäminen suomeksi (Uskonpuhdistus)

- Nuori Mikael lähetettiin koulun penkille Viipurin pappiskouluun. 
- Agricolan opettajana toimi Johannes Erasmuksenpoika, jonka opetti tälle hyvän latinankielen taidon.
- Agricola siirtyi opettajansa mukana Turkuun ja päätyi Turun piispan kansliaan kirjuriksi.
Viimeistään tässä vaiheessa Agricolalla oli ajatuksia uskonnosta kansankielellä, eli uskonpuhdistuksesta. 
- Agricola matkasi saksaan ja rupesi opiskelemaan Wittenbergin yliopistossa. 
- Agricola toimi kummankin uskonpuhdistuksen keskeisimmän tekijän opissa, Martin Lutherin ja Erasmus Rotterdamilaisen opissa. 

Suomen ensimmäinen uskonpuhdistuken julistaja lienee Petrus Särkilahti. Varsinaisen uskonpuhdistuksen kuitenkin käynnisti Wittenbergin yliopistosta valmistunut pappispolvi, erityisesti Mikael Agricola ja Paavali Juusten 1530-luvulla. Uskonpuhdistuksen perusperiaate oli että kristinuskoa opetettaisiin kansalle heidän omalla kielellään. Mikael Agricola loi suomen kirjakielen perustan. Paavali Juusteenin rooli oli kansankieliset jumalanpalvelukset.

Lähteet: 
Oppikirja
Wikipedia
http://www.lukio.palkane.fi/raamattunet/agricola.html

2. Kristinuskon tulo Suomeen ja katolinen keskiaika

Taustatietoa

Vuonna 1054 kristikunta jakautui ortodoksiseen (itä) ja katoliseen (länsi) kirkkokuntaan.
Kummatkin halusivat laajentaa alueitaan.
Suomen alueelle vaikutteita idästä sekä lännestä.
Kristinusko oli jo tunnettu Suomessa ennen tätä, ja vaikuttanut alueella. 

- Kristinusko eli pitkään rinnakkain suomalaisen muinaisuskon kanssa kanssa. 
- Suomalaiset olivat tottuneet useisiin jumaliin, joten Jeesusta pidettiin vain yhtenä jumalana muiden joukossa. Suomalaisten oli vaikea tottua ajatukseen yhdestä jumalasta. 
- Suomalaiset ottivat kristinuskon rauhallisesti vastaan ilman suurempia ongelmia.

Ristiretket

- Ensimmäinen ristiretki Suomeen 1155.

Ristiretki toteutettiin Ruotsin kuninkaan käskystä ja mukana oli Suomen piispaksi nimitetty piispa Henrik. Ristiretki sujui rauhallisesti ja suomalaisten asenne kristinuskoa kohtaan pysyi tavalliseen tapaan rauhanomaisena.

Kuninkaan palattua Ruotsiin, piispa Henrik jäi vielä Suomeen järjestelemään kirkollisia asioita. Hänen työnsä loppui kuitenkin lyhyeen, sillä suurimmalle osalle suomalaisista tutun legendan mukaan Lalli niminen talonpoika surmasi piispa Henrikin Köyliön järven jäällä.

- Toinen ristiretki tehtiin hämeeseen jossain vuosien 1238-1249 välissä. Tämän ristiretken seurauksena läntinen Suomi liitettiin lopullisesti Ruotsin valtakuntaan. 

- Kolmas ristiretki Suomeen vuonna 1293 ja se tehtiin Karjalaan. Alue vallattiin ja tämän seurauksena rakennettiin Viipurin linna suojaamaan sitä.

- Ristiretkin jälkeen sota Kruunun ja Novgorodin välillä jatkui kunnes se päättyi Pähkinäsaaren rauhaan vuonna 1323. Rauhansopimuksessa säädetty raja jakoi ortodoksisen kirkkokunnan itään ja katolisen kirkkokunnan länteen. Tämän seurauksena Suomen alue sidottiin Ruotsin valtakuntaan ja katoliseen kirkkoon (länteen) 

Seurauksia

- Suomesta tuli kulttuurillisesti länsimainen maa.
- Suomeen alettiin rakentaa kirkkoja.
- Suomalaiset nimet alkoivat olemaan länsimaisten pyhimysten nimistä tehtyjä muunnoksia.
- Suomalaisten yleistieto kasvoi, erityisesti kulttuuritietämys ja luku- ja kirjoitustaito yms...
- Kristillinen kalenteri
- Suomen kieli kehittyi.

Katolinen keskiaika Suomessa

- Länsimaalainen keskiaikainen kulttuuri
- Paljon keskiaikaisia rakennuksia, esim. uusia kirkkoja
- Uusia kaupunkeja
- Maanviljely keskiajan tärkein elinkeino
- Kirkolla suuri valta yhteiskunnassa

Lähteet:

Oppikirja
Wikipedia
http://www.lukio.palkane.fi/raamattunet/kr_tu_su.html

1. Muinaissuomalainen uskonnollisuus

Suomalainen muinaisusko tarkoittaa uskontoa Suomen alueella ennen kristinuskon saapumista, mutta muinaisusko oli melko keskeinen vielä kristinuskon saapumisen jälkeenkin.

Suomalaisten muinaisuskossa luonnon ja vainajien palvonta oli keskeistä. Heimoilla eli karjalaisilla ja hämäläisillä oli eroavat uskonnolliset normit. 

Karjalaiset palvoivat pyyntikulttuuriin kuuluvia jumaluuksia, jotka elivät metsässä ja luonnossa, kuten esimerkiksi maahisia.

Hämäläiset uskoivat enemmänkin pihapiirin hallitsijoihin kuten tonttuihin ja haltijoihin.

Suomalaiset uskoivat moniin jumaliin paikasta ja ajasta riippuen.
Jumaliin kuului esimerkiksi: 

- Ukko: Ylijumala sekä sään, sadon ja ukkosen jumala. Suomalaisten tärkeimpänä pidetty jumala.

- Ahti: Vesien jumala, joka sääteli esimerkiksi kalasaaliiden määriä.

- Tapio: Metsänjumala, päätti metsästyssaaliista eläinten emuujen kanssa. 

Suomalaiset olivat tunnettuja noituudestaan. Noidat eli shamaanit olivat tietäjiä ja hoitivat myös papin, ennustajan ja lääkärin rooleja. Shamaanin uskottiin pystyvän käyvän henkien ja jumalien luona ja heidän uskottiin pystyvän näkevän menneeseen ja tulevaan. Shamaaneja pidettiin myös parantajina.

Haltiat:

Luonnossa uskottiin olevan haltioita, joita alettiin kutsua myöhemmin tontuiksi. Myös elottomalla luonnolla ja luonnonpaikoilla sekä eläinlajeilla, lähteillä, rakennuksilla ja ihmisillä oli omat haltiansa.

Emuut:

Emuut olivat kantaäitejä, jollainen jokaisella eläinlajilla oli. Kantaäidit voitiin kuvitella tavallista suuremmiksi. Esim. kalojen emuut kuviteltiin jopa miehen mittaisiksi.

Juhlallisuudet:

Karhun oli pyhä eläin muinaisessa Suomessa. Karhun uskottiin tulleen taivaasta ja sitä palvottiin. Jos ja kun karhu metsästettiin sen kunniaksi järjestettiin juhla, karhunpeijaiset. Tällä pyrittiin saamaan karhun henki takaisin luontoon uudeksi riistaksi.

Keväällä järjestettiin hedelmällisyysmenoja. Pellonpekolle ja varsinkin Ukolle on pidetty komeita pitoja, joihin on liitetty olutjuomingit. Ukon juhlaa kutsuttiin tutummin nimellä Juhannus. Juhlissa arvottiin, missä talossa seuraavana keväänä juhlittaisiin.

- Ukon vakoissa on saattanut olla mukana myös vedellä kasteleminen sateentuottamistaikana, mutta lisäksi hedelmällisyyteen yhteydessä olevia seksuaalimenoja. Mitä enemmän kansa joi ja piti hauskaa, sen parempi tuli sadosta.

- Kekri oli sadonkorjuujuhla, jota vietettiin samoihin aikoihin kuin nykyään pyhäinpäivää. Kekriaamuna taloon saapui köyripukki. Jos taloa ei ollut pukin saapuessa vielä lämmitetty tai hänelle ei tarjottu ruokaa ja viinaa, pukki suuttui ja rikkoi uunin. Yleensä köyripukki sai haluamansa heti ja siitä johtuen hän oli melkoisessa humalassa, kun oli kiertänyt koko kylän talot. Tämä varmisti tulevan vuoden hyvän onnen. Varsinaisissa kekrijuhlissa uhrattiin lampaita, lehmiä ja vuohia ja niiden liha tuli syödä mahdollisimman tarkasti. Myös viinalla oli hyvin suuri merkitys. Uskottiin, että mitä enemmän isäntä oli humalassa, sitä parempi viljasato tulisi seuraavana vuonna. Kekriin liittyi myös keinuminen ja kiikkuminen, joita rytmitettiin erilaisilla lauluilla. Juhlan tunnelma oli aina riemukas.

- Vakkajuhlat pidettiin luultavasti pyhässä lehdossa, joissa uhrattiin vakallinen ruokaa ja juotiin pyhitettyä olutta, erityisesti ukon malja. Vakkajuhliin saattoi kuulua myös esim. polvistuminen rinkiin tai rituaalista tanssimista. Ukon vakkoja pidettiin ainakin kevätkylvön yhteydessä parantamaan säätä.

Vainajat:

On yleisesti uskottu että vainajan sielu meni Tuonelaan, eli kuolleiden valtakuntaan. Tämäkin teoria vaihtui hieman paikasta riippuen. Vainaja saattoi jäädä myös kummittelemaan eläville jos vainajalla oli jokin asia kesken ennen kuolemaansa. Vainajat ruumis laitettiin yleensä kalmistoon, joka oli pyhä paikka. Itä-Suomessa vainajille rakennettiin tupia josta ne pystyivät seuraamaan kylän menoja. 

Lähteet:

Wikipedia

Oppikirja

http://www.lukio.palkane.fi/raamattunet/suom_mui.html