Aineistotehtävä

Suomen ev.lut kirkon kirkon herätysliikkeet

Suomeen syntyi 1700-1800 luvuilla neljä herätysliikettä. Näiden herätysliikkeiden keskeisenä perustana on Saksasta 1700-luvulla tullut pietismi-aate, joka tarkoittaa henkilökeskeisen uskon korostusta. Herätysliikkeet ovat tärkeä osa suomalaista uskonnollista historiaa ja nykyaikanakin merkittäviä tekijöitä kirkon piirissä. 

Suomeen syntyi siis 1700-1800-lukujen taitteessa neljä herätysliikettä, joita ovat rukoilevaisuus, herännäisyys, evankelisuus ja lestadiolaisuus. Herätysliikkeet ovat syntyneet uudistusliikkeinä kirkon sisällä. Myös 1900-luvulla syntyi kaksi uutta herätysliikettä, uuspietismi (viidesläisyys) ja karismaattisuus. Karismaattisuus on hieman abstraktimpi käsite, eikä läheskään yhtä järjestäytynyt kuin muut herätysliikeet. Herätysliikkeissä korostetaan luterilaista tunnustusta ja raamatullisuutta.

Herätysliikkeet ovat syntyneet protestiliikkeinä kirkon asenteita ja käytäntöjä kohtaan. Taustalla on ollut halu palata yksinkertaiseen ja vahvaan uskonnollisuuteen. Jokaisella liikkeellä on omat periaatteensa ja korostuksensa asioihin. Suomalaisten herätysliikkeet ovat nimenomaan uudistusliikkeitä, jotka ovat ottaneet vaikutteita pietismistä ja evankelioivasta herätyskristillisyydestä. Ne ovat omalla tavallaan organisoituneita kansanliikkeitä, joilla on paljon kannattajia ja jäseniä. Eri herätysliikkeet vaikuttavat eri puolilla Suomea. Luterilaiset herätysliikkeet saatetaan sekoittaa muihin Suomessa toimiviin uskonnollisiin yhteisöihin kuten helluntailaisiin, vapaakirkkoon tai adventtikirkkoon. Nämä ovat kuitenkin täysin eri asia sillä herätysliikkeet toimivat nimenomaan luterilaisen kirkon sisällä, johon suurin osa suomalaisista kuuluu. 

Herätysliikkeet ovat niin sanotusti maallikkoliikkeitä, joiden keskeiset henkilöt eivät välttämättä ole pappeja tai muuta kirkon henkilökuntaa. Herätysliikkeet ovat aktiivisia niin nuorisotyössä kuin lähetystyössäkin. Herätysliikkeillä on omat perinteensä ja juhlansa, sekä omat virsikirjansa. Ne eivät kilpaile luterilaisen kirkon kanssa vaan täydentävät tätä. Suomalaiset jotka kuuluvat herätysliikkeisiin ovat osa Suomen evankelisluterilaisia seurakuntia. Herätysliikkeet kasvavat jatkuvasti, eikä niiden suosio ole ainakaan vähenemässä. Yhteen liikkeeseen kuuluminen ei tarkoita etteikö voisi ottaa vaikutteita jostain toisesta liikkeestä. Henkilökohtainen näkemys on melko vapaa. 

Rukoilevaisuus on suomen vanhin herätysliike. Liikkeen ajatellaan syntyneen Kalannissa 1756 tapahtuneen kansallisen hurmoksellisuuden johdosta. Liikkeellä oli kaksi merkittävää vaikutusaluetta synnyn aikoina, Länsi-Suomi ja Karjala. Nykyään rukoilevaisuus vaikuttaa lähinnä Satakunnassa ja Varsinais-Suomen pohjoisosissa, johtuen siitä että aikaisemmat vaikutusalueet Itä-Suomessa jäivät nykyisen venäjän alle. Läntisellä alueella vaikuttanut liike jakautui vielä kahtia vuonna 1984 Länsi-Suomen Rukoilevaisten Yhdistykseksi ja Suomen Rukoilevaisen Kansan Yhdistykseksi. Rukoilevaisuuden perusominaisuuksiin kuuluu laaja rukouksien käyttö ja rukouksiin, parannuksiin ja pyhityksiin perustuva uskonkäsitys. Liikkeen sisällä toimivien kahden yhdistyksen käsitykset ja normit vaihtelevat hieman, esimerkiksi naispappeuden kohdalla ja virsikirjojen käytössä. 

Herännäisyys syntyi savossa 1700- ja 1800-lukujen taitteessa. Liike vaikuttaa lähinnä Pohjanmaalla, Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa. Herännäisyys painottaa ihmisen omaa riittämättömyyttä jossa omat hyvät teot eivät ole keskeisiä vaan Kristus yksinomaisesti. Liike ei aluksi tullut toimeen muiden herätysliikkeiden kanssa ja virkavallankin kanssa oli ongelmia. Kirkon suhtautuminen herännäisyyteen ei ollut hirveän hyvä, kunnes luterilaiseen kirkkoon alkoi tulemaan pappeja herännäisyyden piiristä, jolloin herännäisyys kirkollistui ja kasvatti asemaansa. Heränneet kuvaavat uskonkäsitystään Kristusta odottavaksi ja ikävöiväksi. Herännäisyyteen liittyy ensisijaisesti usko Jumalan voimiin ja hyvään tahtoon. Seurat ovat liikkeelle keskeinen tapa kokoontua. Herännäisyys on vaikuttanut merkittävästi ev.lut kirkkoon aikojen saatossa.

Evankelisuus syntyi herännäisyyden jakautumisen myötä, kun Pöytyäläinen Fredrik Hedberg julkaisi teoksen "Uskon oppi autuuteen." Herännäisyyden perusominaisuuksiin kuuluvan odottavan ja ikävöivän uskon sijaan Hedberg korosti omistamista, iloista pelastusvarmuutta, joka oli annettu jo kasteessa lahjaksi. Tämän tulkinta on hieman jakanut evankelilaisia, jotkut painottavat pelkästään kasteessa saatua pelastusta, jotkut taas henkilökohtaista uskoa joka johtaisi kasteessa saatuun pelastukseen. Luterilainen tunnustus on keskeistä evankelisuudessa. Evankelisuus on kritisoinut kirkkoa melko voimakkaasti, mutta kuuluu silti kirkon piiriin koska iso osa liikkeen johtajista on ollut vaikutusvaltaisia ev.lut pappeja. Evankelisuus vaikuttaa eniten Lounais-Suomessa ja Pohjanmaalla.

Lestadiolaisuus syntyi vuosikymmeniä muiden herätysliikkeiden jälkeen ja Suomen maantieteellisen rajojen ulkopuolella, mutta kuitenkin suomalaisella asuinalueella. Liike on nimetty Lars Levi Laestadiuksen mukaan. Kirkkoherrana toiminut Laestadius piti tärkeänä lukutaidon välittämistä ja juoppoutta vastaan taistelemista. Hän piti 1800-luvulla parannussaarnoja, jotka saivat aikaan herätyksen joka levisi ympäri pohjoismaita. Kun Laestadius kuoli, liikkeen kehitykseen rupesi vaikuttamaan Juhani Raattamaa, jonka johdosta monet opilliset ja uskonnolliset käsitykset syntyivät. Esimerkiksi seurakuntakäsitys, jonka tuloksena liikkeestä ei tullut samalla tavalla kirkollista herätysliikettä kuin muista kolmesta. Liike levisi hyvin nopeasti moneen maahan, kuten yhdysvaltoihin ja venäjälle. Jopa ortodokseja liittyi liikkeeseen, joka on itsessään erikoista. Raattamaan kuoleman jälkeen lestadiolaisuus jakautui moniin pienempiin liikkeisiin johtuen erimielisyyksistä ja levinneisyydestä laajalle alueelle. Syntyi vanhoillislestadiolaiset, esikoislestadiolaiset ja uusherätys. Lisäksi syntyi monia vielä pienempiä liikkeitä, jotka eivät kuitenkaan saanut suhteessa niin suurta huomiota ja jäivät pieniksi. Erimielisyydet johtuivat isolta osin uusherätysliikkeen halusta palauttaa alkuperäiset opit ja suunnat. Lestadiolaisilla on useita eri sääntöjä ja perinteitä, jotka poikkeavat tyyliltään muista herätysliikkeistä. 

Uuspietismi, tunnetaan myös nimellä viidesläisyys on Suomen viides herätysliike. Pastori Urho Muroma kävi 1900-luvun alussa pitämässä evankelioimiskokouksia eri yhdistyksien nimissä. Tämä aiheutti monia herätyksiä. Näitä herätyksiä varten perustettiin Suomen Raamattuopisto. Uuspietismi korosta herätystä, raamatillisuutta ja pitää Israelia tärkeänä uskonnollisen historiansa takia. Suomen raamattuopisto on vastustanut naispappeutta.

1960-luvulla syntyi Kansanlähetys joka nimensä mukaisesti korostaa erityisesti lähetystyötä. Tämä kaikki liittyy vahvasti uuspietismin ja Urho Muroman aatteeseen.

Karismaattisuus tuli Suomeen 1900-luvun loppupuolella. Karismaattisuudessa korostetaan Pyhän Hengen tärkeyttä ja vaikutusta. Jumalan ylistäminen on keskeistä liikkeelle. Karimaattisuuden piiriin kuuluvat jäsenet ottavat asian hyvin vakavasti. Armolahjoja Pyhältä Hengeltä painotetaan. Musiikki on tärkeä ilmaisun muoto karismaattisuudessa.

Lähteet:

Oppikirja

Wikipedia

http://www.opinto.net/uskonto/timomuola/herliikk.html

http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/AE387123EFC7EFC3C22570700028CA8E

http://www.evl2.fi/sanasto/index.php/Her%C3%A4tysliike

http://www.uskonnot.fi/uskonnot/view/?religionId=34

http://www.uskonnot.fi/uskonnot/view/?religionId=33

http://www.uskonnot.fi/uskonnot/view/?religionId=35

http://www.uskonnot.fi/uskonnot/view/?religionId=32

http://www.uskonnot.fi/uskonnot/view.php?religionId=36

http://www.opinto.net/uskonto/timomuola/herkaris.html

http://www.uskonnot.fi/uskonnot/view.php?religionId=37

Perustehtävä

Lähteet:
Wikipedia
Oppikirja
http://peda.net/veraja/kuopio/klaslukio/oppiaineet/tietotekniikka/kurssit/at02/soili/suomalaiset
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomalaisten_muinaiset_jumalat
http://www.yhteiskoulu.palkane.fi/myytit_ja_legendat/suom_muin_jumalat.html

7. Kirkko itsenäisessä Suomessa

- 1900-luvulla suomalaiset pyrkivät itsenäisyyteen. Syntyi sisällissota.

*Vasemmisto eli tuttavallisemmin punaiset halusivat sosialistisen yhteisomistukseen perustuvan yhteiskunnan.

*Oikeisto eli valkoiset halusivat kapitalistisen vapaaseen markkinatalouteen perustuvan Suomen.

- Vasemmisto arvosteli kirkkoa ja sen asemaa ja yritti heikentää sitä.
- Kirkko oli valkoisten puolella ja lopulta valkoiset voittivatkin sodan.

- Kirkko vastusti vasemmistoa eli punaisia kolmesta eri syystä:

1. Sosialismi ja kommunismi ovat ateistia, eli ne kieltävät Jumalan olemassaolon. 
2. Punaiset nousivat kapinaan laillista hallitusta vastaan. Luterilaisuudessa on aina ollut periaattena vahva esivallan kunnioitus.
3. Punaiset tekivät joitakin väkivallantekoja kirkkoa ja pappeja vastaan.

- Ennen sotaa monet ajattelivat että kirkosta eroaa paljon ihmisiä, kun se vihdoinkin tulee mahdolliseksi. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan ainoastaan noin 0.74% suomalaisista erosi kirkosta. Tämän salli vuonna 1922 säädetty uskonnonvapauslaki.

- Ihmiset kuuluivat siis omasta tahdostaan kirkkoon silloinkin kun kirkko muuttui valtionkirkosta kansankirkoksi. Kirkko oli miinuksistaan huolimatta kansalaisille tärkeä turva ja tuki. Herätysliikkeet edesauttivat ihmisten arvostusta kirkkoon.

- Sotilaspapit toivat talvi- ja jatkosodan aikana uudelleen kirkon lähelle ihmisiä. Nämä "asevelipapit" halusivat olla lähellä kansaa myös sotien loputtua ja heidän ihanteensa oli kirjaimellisesti kansankirkko, jonka ansiosta he halusivat olla koko kansan tukena, eikä niinkään lokeroida ihmisiä uskoviin ja ei uskoviin. Kirkko kehitti uusia tukimuotoja, kuten perheneuvonta.

1900-luvun lopulla kirkko pyrki uudistumaan. Kehitettiin leiri- ja retkirippikouluja, tuli uusi virsikirja, naispappeus sallittiin 1988. uusi raamatunkäännös ja paljon uudenlaisia messuja kehitettiin. 

- Nykyään suomalaisille tärkeää kirkossa on varsinkin toimitukset (kasteet, vihkimiset, hautajaiset..) sekä diakoniatyö.

Lähteet: 

Oppikirja

Wikipedia

http://www.lukio.palkane.fi/raamattunet/1900luku.html

6. Kirkon asema ja haasteet 1800-luvulla.

- 1800-luvulla Suomi liitettiin Venäjän keisarikuntaan, Ruotsin ja Venäjän keisarikunnan välillä olleen Suomen sodan seurauksena.

- Vaikka Venäjä oli ortodoksinen maa, Venäjän tsaari ei halunnut syrjäyttää luterilaista kirkkoa Suomen alueella. Eli siis luterilainen kirkko sai pitää asemansa Suomessa, valtionkirkkona.

- Luterilainen kirkko joutui kuitenkin omistuiseen asemaan, sillä Venäjään siirtymisen myötä Suomen ev.lut kirkon johtajasta tuli Venäjän tsaari, joka oli siis ortodoksi.

- Tämän seurauksena kirkko pyrki saamaan itsenäisyyttä suhteessa valtioon. Näin tapahtuikin vuonna 1869, kun kirkkolaissa tehtiin muutos, jonka perusteella ev.lut kirkko sai itsehallinnon. Kirkon asioista alkoi päättämään kirkolliskokous.

- Suomeen tullut aate; kansallisuusaate oli kirkolle hankala tilanne, sillä luterilaisuuteen on aina kuulunut hallitsijan kunnioitus, ja kansallisuusaatteen perusperiaatteisiin kuului Suomen itsenäistymisen ajaminen ja Venäjästä eroaminen. Kansallisuusaate kuitenkin arvosti luterilaista kirkkoa suuresti, joten mitään suurta ongelmaa tästä ei syntynyt.

- Suomeen tuli 1800-luvulla herätysliikkeitä, jotka vaikuttivat suomalaisten sivistyneisyyteen ja uskonnollisiin vakaumuksiin.

Lähteet:

Oppikirja
Wikipedia
http://www.lukio.palkane.fi/raamattunet/1800luku.html

5. Pietismi

Pietismi

- Pietismi on Saksassa 1600-luvulla syntynyt Luterilaisen kirkon sisällä toiminut herätyliike.
- Pietismi - nimitys tulee pietismin vastustajilta ja se tulee latinankielen sanasta pietas ja tarkoittaa hurskautta.
- Pietismi syntyi protestiliikkeenä luterilaista puhdasoppisuutta vastaan. Korostettiin henkilökohtaisen uskonelämän merkitystä. 
- Pietismi on ajatuksena useimpien suomalaisten herätysliikkeiden taustalla.

Pietismin suuntauksia

- Kirkollinen pietismi: kirkon sisällä toiminut liike

* Perustajana Philipp Jakob Spener (1635-1705), joka ajatteli että yksityisen ihmisen kristillisyys on tärkeämpää kuin perinteiset kristilliset menot. Korosti nimenomaan yksilöä.
* Konventikkeleistä eli seuroista ja kokouksista tuli pietismin tuntomerkki
* Spenerin kuoleman jälkeen liikkeen johtajana toimi August Hermann Francke (1663-1727) ja hänen ajatuksensa korosti kristillisen sanoman jakamista sosiaalisesti eteenpäin, eli lähetystyötä. 
* Pietismi herätti luterilaisessa kirkossa "sosiaalisen kristillisyyden." 
* Perustettiin erilaisia Hallen laitoksia, jossa toimittiin Pietismin periaatteilla. 

- Radikaalipietismi: 

* Merkittävin johtaja Gottfried Arnold (1666-1714) joka halusi asettaa varhaiskristillisyyden koko kirkon esikuvaksi.
* Hylkäsi puhdasoppisuuden ja korosti sisäistä Kristus-kokemusta, joka nousi merkityksenä Raamatun yläpuolelle. 
* Yltiöpietistit hyökkäsit valtionkirkkoa ja papistoa vastaan.
* He ajattelivat että koko kirkkojärjestelmä on turha ja alkukristillisyyden vastainen. 
* Monia radikaalipietistejä on tuomittu vankeuteen ja maanpakoon heidän rankan asenteen ja koska he hyökkäsivät julkista kirkkokuntaa vastaan. 
* Suomessakin Lars Ulstadius ja joukko akateemisia henkilöitä häiritsivät Turun tuomiokirkossa pidettyjä jumalanpalveluksia, arvostelivat luterilaista vanhurskauttamisoppia ja soimasivat pappeja. Heidät tuomittiin vankeuteen.

Kansanherätys

- Suomalaisten herätysliikkeiden juuret ovat juuri Saksasta tulleessa Pietismissä.

- Pietismi rantautui Suomeen 1700-luvulla juuri kyseisten Lars Ulstadiuksen ja muiden samanhenkisten kautta. 

- Suomalaiset 1800-luvulla syntyneet herätysliikkeet ovat rukoilevaisuus, herännäisyys, evankelisuus, lestadiolaisuus.

Lähteet: 

Oppikirja

Wikipedia

http://www.lukio.palkane.fi/raamattunet/kanshera.html

http://www.lukio.palkane.fi/raamattunet/yltiopie.html

4. Puhdasoppisuus ja valistus

Puhdasoppisuus: 

- Puhdasoppisuuden eli ortodoksian katsottiin alkaneen luterilaisessa kirkossa noin vuonna 1580.
- Uskonpuhdistuksen aikana syntyneet tunnustuskirjat koottiin yhdeksi suureksi sovinnonkirjaksi.
- Puhdasoppisuuden periaate oli pitää luterilainen usko puhtaana ulkopuolisista vaikutteista.


- Puhdasoppisuuden aikana tärkeää oli kansanopetus, varsinkin lukutaito, jotta jokainen kansalainen kykenisi uskon omaksumiseen.

- Suomen valtio tuki kirkkoa antamalla sille verotusoikeuden takaisin.
- 1600-luvulla luotiin järjestelmä, jonka avulla lukutaitoa kohennettiin yhteiskunnassa.

* Oli opeteltava Katekismus ulkoa, jotta pääsi ehtoolliselle.
* Ehtoolliselle pääsy oli vaatimus naimisiinpääsylle.
* Hiljalleen ruvettiin vaatimaan sisälukutaitoa ja alettiin järjestämään vuosittaisia kinkereitä, joilla hallinnoitiin lukutaitoa.
* Osaaminen merkittiin kirkonkirjoihin.

- Tämän lisäksi pappiskoulutus edisti kansanopetusta.
- Turkuun perustettiin Suomen ensimmäinen yliopisto.
- Pikkuhiljaa lukutaito yleistyi niin paljon että suomalaista kirjallisuutta rupesi esiintymään enemmän, kuten Aapinen. Aapista, katekismusta ja virsikirjaa alkoi löytymään lähes joka kodista.


- Myöhäiskeskiajalla alettiin etsiä noitia, ja kaikesta kiroamisesta, loitsumisesta tai muusta noituuteen liittyvästä saattoi joutua noitaoikeudenkäyntiin. Myöskään Suomen muinaisuskoa ei sallittu, koska luterilainen kirkko halusi estää kaikki ulkopuoliset vaikutteet.
- Noitaoikeudenkäynneissä tuomittiin lakien mukaan ja suurin osa todettiin syyttömiksi. Jos todettiin syylliseksi, poltettiin noitaroviolla.


- Kirkossa käynti oli oli pakollista pyhäisin ja tämä oli yleinen tapa vaihtaa kuulumisia ja tavata ihmisiä. Kirkkoon tultiin pyhäpuvuissa. Kirkko oli varsinkin nuorille tärkeä tapaamispaikka, sillä esim. nuoret miehet pystyivät siellä katselemaan kylän naisia, josko heistä löytyisi jokin sopiva emännäksi.
- Koska kirkossa käynti oli pakollista, eivät kaikki jaksaneet noudattaa sääntöjä. Sääntöjen rikkomisesta seurasi sakkoa.

Valistus: 

- Länsi-Euroopassa vallitsi 1700-luvulla valistuksen aikakausi. Se korosti erityisesti järjen käyttöä ja suvaitsevaisuutta. 

- Valistuksen myötä tuli uskonnollisen suvaitsevaisuuden vaatiminen. Kirkolla ei ollut enään yhtä vapaat kädet oppiensa harjoittamisessa ja tämä johti pikkuhiljaa maallisen ja kirkollisen kulttuurin erottumiseen toisistaan. 

- Valistus ihannoi luonnollisempaa uskontoa ja tämä muutti kirkon periaatetta. Syntyi kolme sääntöä:

* Jumala on olemassa.

* Ihminen kykenee tekemään hyvää. (Ihminen ei ollutkaan enään syntinen, vaan hyvä)

* Sielu on kuolematon.

- Todellisuuden ja humaanisuuden myötä alettiin vaatimaan kidutusrangaistuksien poistoa ja köyhien hoitoon panostamista. Yleinen mielenkiinto alkoi suuntautua yhteiskunnallisiin asioihin, 

Lähteet: 

Oppikirja

Wikipedia

http://www.lukio.palkane.fi/raamattunet/puhdoppi.html

http://www.lukio.palkane.fi/raamattunet/hyod_ind.html

3. Reformaatio

Mikael Agricola

Mikael Agricola syntyi n. 1510 Pernajan Torsbyssä. Syntyi taloinpoikaisperheeseen. 

- Suomen uskonpuhdistuksen toteuttaja ja yksi suomalaisen historian tärkeimmistä henkilöistä.
- Suomen kirjakielen kehittäjä.
- Turun piispa
- Kirjoitti Aapisen (katekismus) ja Rukouskirjan.
- Agricolan tärkein tehtävä oli kuitenkin Uuden testamentin kääntäminen suomeksi (Uskonpuhdistus)

- Nuori Mikael lähetettiin koulun penkille Viipurin pappiskouluun. 
- Agricolan opettajana toimi Johannes Erasmuksenpoika, jonka opetti tälle hyvän latinankielen taidon.
- Agricola siirtyi opettajansa mukana Turkuun ja päätyi Turun piispan kansliaan kirjuriksi.
Viimeistään tässä vaiheessa Agricolalla oli ajatuksia uskonnosta kansankielellä, eli uskonpuhdistuksesta. 
- Agricola matkasi saksaan ja rupesi opiskelemaan Wittenbergin yliopistossa. 
- Agricola toimi kummankin uskonpuhdistuksen keskeisimmän tekijän opissa, Martin Lutherin ja Erasmus Rotterdamilaisen opissa. 

Suomen ensimmäinen uskonpuhdistuken julistaja lienee Petrus Särkilahti. Varsinaisen uskonpuhdistuksen kuitenkin käynnisti Wittenbergin yliopistosta valmistunut pappispolvi, erityisesti Mikael Agricola ja Paavali Juusten 1530-luvulla. Uskonpuhdistuksen perusperiaate oli että kristinuskoa opetettaisiin kansalle heidän omalla kielellään. Mikael Agricola loi suomen kirjakielen perustan. Paavali Juusteenin rooli oli kansankieliset jumalanpalvelukset.

Lähteet: 
Oppikirja
Wikipedia
http://www.lukio.palkane.fi/raamattunet/agricola.html